Ihmettelet varmaan, että kuinka päivittelen näin tiheään. Niksi on siinä, että minulla ei ole sosiaalista elämää. Tai, no, oikemmin voisi sanoa, että minulla on niin älyttömän tylsää. Ja lisäksi tyykkään kirjoittaa erilaisia tarinoita ja pelata simsiä, ja tässä voin yhdistää ne.
Voilá, tässäpä siis uunituore osa.
Mikäli olet lukenut ensimmäisen osan, muistat kyllä Naomin. Hän on tämä nätti, tumma ja perhetavoitteinen jousimies. Siis jousinainen.
Yllätyksekseni Naomi toi jo ensimmäisenä työpäivänään kotiin ylennyksen kanssa. Hän on melko ujo persoona, eikä siksi juhlinut ylennystään kovin railakkaasti. Nykyään hänen virkanimikkeensä on passipoliisi. Ja palkkahan on toki huomattavasti parempi kuin poliisikokelaan!
"OMIGOSH! Tummia pintoja ei saakaan pestä valkaisuaineella!" Naomi järkyttyi tartuttuaan siivousoppaaseen. Hän on luonteeltaan hyvin sottainen simi, mutta kuitenkin innokas oppimaan - liittyväthän hänen toiveensakin miltei aina siivouspisteisiin.
Aamun valjetessa Naomi otti pienet torkut, nautti purkin purkkiherkkua, kävi vessassa ja suihkussa. Tämän pikaisen operaation jälkeen hän osti vähäisillä rahoillaan shakkpipöydän, jotta voisi treenata poliisin ammatissa hyödyllistä logiikkaa. Eihän tyhmä poliisi ole poliisi eikä mikään!
[anteeksi paljon, seinät jäivät parissa kuvassa alas... ): ]
Ja niin, ylhäisessä yksinäisyydessään Naomi purki aggressionsa shakkinappuloihin.
"ÄRRRRRRH, sinäkin laiska solttu vain jökötät paikallasi etkä hanki rahaa tähän taloon!" hän höyrysi raivoissaan. Naisparan selkä oli kipeä huonolla sängyllä huonosti nukutun aamun vuoksi.
"Kuka kehtaa häiritä logiikkatuokiotani?!" Naomi puuskahti puhelimen pärähtäessä pirisemään. Viimeosassakin vieraillut harmaahapsi - jonka nimi on muuten Manu - siellä soitteli. Halusi vaihteeksi puhua kukkasista. Naomia eivät vieläkään kukkaispapat kiinnostaneet, joten hän sanoi nopeat heiheit ja löi luurin kiinni.
Ärsyttävä kukkaispappa oli tuhonnut Naomin pelivireen, eikä neitomme uskonut sitä enää löytävänsä. Hänen vatsansakin oli kuumeisen shakkeilun aikana kummasti tyhjentynyt, ja Naomi kaipasi sinne kovasti täytettä.
"Hmmm, purkkiherkku alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää... Mitä jos kokeilisin valmisateriaa?" hän pohti jääkaapilla.
"Älä pala, älä pala, älä pala..." taisi olla Naomin ainoa ajatus hänen valmistaessaan valmisateriaa. Ei huolta, ahkera opiskelu oli tehnyt tehtävänsä ja valmisateria valmistui kärähtämättä.
"Omnomnomnamsnams, onpas herkullista!" Naomi sönkötti mättäessään ruokaa naamaansaa. Veikkaanpa, että jopa kesäkeitto on herkullisempaa kuin purkkiruoka.
Syötyään Naomi painui ruokalevolle, mutta hänpä ei ollutkaan kovin väsynyt. Kärsivällisesti hän kuitenkin odotti illan pimenemistä...
...kutsuakseen rakkaan Kreivinsä kylään. Ei siis muuta kuin luuri kouraan ja pirautus armaalle. Kreiviliini lupasi tulla, mikäli saisi ottaa ystävänsä mukaan. Sehän ei Naomia haitannut, hän oli iloinen saadessaan tietää että Kreivillä on ystäviä.
Mutta millaisia ystäviä! Tuollainen vanha ennustajaeukonkääkkä. Pyh, kenen seurassa sinäkin Kreivi oikein liikuskelet!
Naomi päätti jättää ennustajaeukon vähemmälle huomiolle, ja tervehti Kreiviään hellällä suudelmalla. Ilokseen neiti huomasi, että Kreiviä ei tämän kaltainen tervehdys hämmentänyt.
Romanttisen halin aikana Kreivillä oli perin uninen ilme. Et kai sinä vain ole kukkunut koko päivää hereillä?!
Naomi päätti ilahduttaa rakasta Kreiviään antaumuksellisella suudelmalla, mutta ilmeisesti siinä meni Kreivin häveliäisyyden raja. Hän törkkäsi Naomin epäkohteliaasti kauemmas, ja änkytti: "Minä, tuota, en taida olla aivan valmis tähän..."
Naomi painoi Kreivin epäkohteliaisuuden villaisella, ja osoittaa kiintymystään hieromalla herran selkää. Se Kreiville kyllä passasi!
Yh, en kyllä yhtään tiedä haluanko risteyttää Kreivin Benkku-klyyvaria Naomin pitkänpuoleiseen nenään...
Kiitokseksi selänhieronnasta Kreivi moiskautti mojovan suukon Naomin huulille. Naomi punastui hieman, mutta vastasi kuitenkin suudelmaan.
Kreivin suukosta rohkaistuneena Naomi päätti pyytää Kreiviä saman katon alle asumaan. Kreivi vilkaisi Naomin pientä tölliä ja epäili, että neiti oli vain hänen rahojensa perässä. Siksi hän kieltäytyi ja astahti askeleen kauemmas Naomista. Naomi tuli ylen surulliseksi, ja niiskaisi: "Sinä et siis rakasta minua!"
Kreivi älysi loukanneensa Naomin tunteita erittäin pahasti, ja päätti pyytää anteeksi häijyä käytöstään.
"Kyllä minä Naomi sinua rakastan, aika paljonkin, mutta en ole varma kykenenkö elämään tällaisessa askeesissa, eihän täällä ole kunnon arkkuakaan", hän totesi hiljaa. Naomi leppyi Kreivykälleen ja suuteli tätä hellästi. "Kyllä me sellaisen voimme hankkia", hän naurahti.
Vakuututtuaan Naomin tarkoitusperistä päätti Kreivi sittenkin muuttaa Naomin pieneen tölliin. Hän toikin talouteen mukanaan huimat 50 380 simoleonia. Yhteistuumin ne päätettiin säästää uutta asuntoa varten.
"Mutta... mutta.. mitä tämä on?" Naomi hämmästyi Kreivin alkaessa säkenöidä violetteja säteitä.
Niin, Kreivi, mitä tämä on? LOPETA HETI!
"Pure tuota naista... pure tuota naista... PURE!" ääni Kreivin päässä huusi.
Minkäs vampyyri vaistoilleen mahtaa; Kreivi iski hampaansa Naomi-paran kaulaan. Naomi kirkui kauhusta ja yritti pyristellä irti.
Naomin ilme muuttui yhtä tuskaiseksi kuin shakkia pelatessa.
"Sinä, sinä teit minusta vampyyrin!" hän karjui Kreiville. "Kerro heti, miten tästä pääsee eroon!"
Kreivin kalvakat vampyyrinposket lehahtivat punaisiksi. "Anteeksi oikein paljon, minä en voinut sille mitään..." hän pahoitteli. "Ennustajaeukko varmaan tietää, mikä auttaa" hän lohdutti.
"Uskoikohan hän että minä en tehnyt sitä tahallani..?" Kreivi aprikoi, nosti sanomalahden maasta ja alkoi tutkailla sitä häpeissään. "Ehkä voisin korvata tämän hankkimalla kunnon työn!" hän keksi ja valitsikin postitusapulaisen pestin.
Kauan ei Naomikaan Kreiville vihoitellut. Armastaan ajatellen hän marssi ennustajaeukon luo, keskeytti tämän pallonkiillotuspuuhat ja sanoi "Moi".
Ennustajaeukko vastasi tervehdykseen ja hymyili luihusti.
"Hei tiedäthän, tai näethän, että minä olen vampyyri. Myös miesystäväni on vampyyri. Se ei ole yhtään mukavaa. Minä en edes haluaisi olla vampyyri!" Naomi selitti nopeasti eukolle. Eukko myhäili itsekseen, ja kertoi omistavansa muutaman pullon ainetta, joka voi parantaa vampirismista.
Naomi ilahtui uutisesta. "Minulle, minulle! Anna samantien useampi pullo, maksoi mitä maksoi!" hän hoputti. Kello näytti jo aamuneljää, kolmen tunnin kuluttua aurinko nousisi...
Eukko ojensi Naomille kolme pulloa violettia nestettä. Naomi marssi Kreivinsä eteen, hymyili onnellisena ja kulautti aineen kurkkuunsa.
Kummallisen korinan, öglötyksen ja örinän saattelemana Naomi irvisteli itsensä takaisin normaaliksi simiksi.
"Noin, teehän perässä" hän sanoi ja ojensi Kreiville pullon samaa ainetta. Kreivi laittoi pullon taskuunsa, ja sanoi: "Hieman myöhemmin".
KREIVI! NÄPIT IRTI!
Oli virhe Naomilta mennä liian lähelle Kreiviä siminä - Kreivi nimittäin kaivoi purukalustonsa esiin ja puri Naomia uudelleen. Naomi raivostui silmittömästi ja käski Kreivin juoda antivampiriini heti.
Kreivi pelästyi Naomin silmitöntä raivoa, ja kulautti antivampiriinin muitta mutkitta vatsaansa. Naomi itse juoksi kauemmas estääkseen itseään puremasta Kreiviä.
"Öggeligöggeliiiii...." korahti Kreiviliinin kurkusta tämän kouristellessa ulos vampirismista.
Samaan aikaan talon nurkalla Naomi nieli jo monta kertaa edellä mainutun nesteen. "Jos minä joskus vielä joudun kokemaan nämä kouristukset, hyppään kyllä kaivoon betonikengissä", hän julisti itselleen kouristusten alkaessa.
"IKKGGIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH!" Naomi parkaisi valtavan kouristuksen kiduttaessa hänen kaunista vartaloaan.
Hiljaisuus laskeutui Saturnuslaaksoon. Naomi ja hänen rakkaansa olivat viimeinkin normaaleja!
Yön tapahtumissa oli Kreivillä paljon sulattelemista. Ahdistuksensa ja stressinsä hän purki Naomin - ja minunkin - yllätykseksi siivoamalla. Ihanteellinen mies sottapytty-Naomille!
Kuten sanoin.
Kreivi päästeli suustaan saippuakuplia vessanpönttöä pestessään. Eikö tuo mies todellakaan voi olla normaali?
Naomia eivät Kreivin saippuakuplaiset sanat häirinneet. Sen sijaan hän oli ikionnellinen. Hän oli löytänyt täydellisen miehn itselleen. Ja tietysti, tästä rohkaistuneena Naomi kutsui Kreiviliinin pois vessasta ja...
... kosi rakastaan!
"Kreivi Leivo, sinä ihanainen ex-vampyyri, oletko valmis rakastamaan minua päiviesi loppuun saakka koko sydämestäsi?" Naomi kysyi juhlallisesti ja paljasti häikäisevän timanttisen sormuksen. Kreivykkä ei saanut sanaa suustaan, tyytyi vain nyökkäämään. Lopulta hän sai sanottua: "Tulihan tämä äkkiä, mutta miksikäs ei... Kyllä!".
Kihlapari Wayn ensimmäinen suudelma kihlauksen jälkeen. Awwwws ^^,
"Tuota, nyt kun vauhtiin päästiin, niin emmekö voisi mennä heti naimisiinkin?" Naomi hymähti ja kaivoi taskustaan toisenkin sormuksen. Millä rahalla sinä tyttö olet noita sormuksia ostellut?!
Kreivillä ei ollut mitään pikaista naimisiinmenoa vastaan. Siispä saanko esitellä; Herra ja Rouva Way!
Päivän tapahtumista uupuneina pariskunta päätti hieman rentoutua ja keskustella asioista. Naomi kertoi Kreiville haaveilevansa lapsista. Kreivi hymähti: "No, olisihan se ihan mukavaa hankkia joskus lapsiakin. Itse asiassa minä toivon kovasti, että kuusi lapsistani menee naimisiin!"
"No, eikö sitten olisi paras ryhtyä toimeen?" Naomi naurahti. Kreivi kohautti olkiaan, ja punastui hieman.
Me kaikki kyllä tiedämme, mitä tuolla tapahtuu. Ei siitä siis enempää.
Lakanoihin pujahtaneen hiiren löydyttyä Naomi ja Kreivykkä jäivän sängylle kuhertelemaan ja haaveilemaan tulevaisuudesta.
"On kyllä mukava, kun ei tarvitse sydän kurkussa pelätä aamunkoittoa" Kreivi totesi hymyillen.
Siinä paha missä mainitaan; aamu valkeni ja postipoika heitti pihaan lehden. Kreivi tietysti siistinä ihmisenä halusi heti hakea sen sisään.
Kuvittelenko vain, vai onko Kreivi muidenkin mielestä vieläkin hieman kammottava tyyppi...?
Nakattuaan lehden keittiön pöydälle päätti Kreivi hieman karsia kasvamaan päässeitä vatsamakkaroitaan. Tässä voisimmekin ottaa pienen tietoiskun hänestä.
Hän on siis Kreivi Way, omaa sukua Leivo. Entinen kokopäivä-vampyyri, nykyään täysin normaali, ehkä hieman tavallista friikimpi, simi. Hän on nautintotavoitteinen vesimies, elämäntoiveenaan saada kuusi lasta naimisiin. Luonteeltaan hän on hyvin siisti, pisteet jakautuvat näin: 9-6-4-4-4. Hän kokee erityistä mieltymysta sekä vaaleisiin että ruskeisiin hiuksiin, hajuvesi puolestaan saa hänet juoksemaan karkuun.
Kreivin treenatessa Naomi voi hieman pahoin. "Ush, se eilinen valmisateria ei tainnut sopia vatsalleni..." hän ajatteli. "Täytyykin tästä lähtien pysyä purkkiruuassa", hän päätti ja nautti heti yhden aterian.
Oh no, laskuja!
Kreivi istuu kuin liimattu kuntoilumasiinassa, joten Naomi joutuu lähtemään postin hakuun alusvaatteisillaan...
NYT SILMÄT IRTI SIITÄ NAISESTA!
Naomi on naimisissa, senkin imbesilli! Mene sinä vain takaisin postitoimistoosi flirttailemaan Doris Pelkoselle, hus, pois nyt!
"Hyi, mikä tuokin läskipää kuvittelee olevansa. Kyylää minua kuin, kuin, öh, kissa kuumaa puuroa! Ja nyt vielä näkee näkymättömiä miehiä ja pieksää niitä. Skitsofreeninen se on!"
Olen niin onnellinen siitä, että Naomilla on vielä järkeä päässä. Laskuja tuli muuten 66 simoleonin arvosta.
Heti Naomin päästyä takaisin sisälle soi puhelin. Tällä kertaa siellä oli se hameasuinen mies Eteläisestä puistokeskuksesta. Väinämö taisi olla hänen nimensä. Ehdotteli Naomille kaikkea hävytöntä.
Ja heti kun Vänestä pääsi eroon, soitti se tumma kundi sieltä puistokeskuksesta. Kumma kyllä, hän halusi vain jutella. Ja vieläpä Naomin lempiasiasta; mutkista!
Naomin keskustellessa Saturnuslaakson liikennemerkkien puutteesta Kreivi lopetti kuntotreeninsä ja alkoi jälleen siivota Naomin sotkuja. Heh, saatiinkin tässä ilmainen siivooja...
Puhelu imi Naomista kaikki voimat, ja hänen täytyi vielä ennen töihinlähtöä rentoutua hieman. Kreivi sensijaan jatkoi siivoamista (:
Wohoo! Kimppakyytiauto alkaa olla jo Naomin arvoinen!
Naomin poistuttua pihasta Kreivilä välähti. Naomihan haaveli uudesta asunnosta! Ei muuta kuin remonttireiskat paikalle!
Aika komea pytinki, eikö? Autotallinkin Kreiviliini rakensi rakkaalleen, mutta ikävä kyllä rahat loppuivat eikä Kreivi voinut ostaa autoa.
---------------
Seuraavan osan yhteydessä tuleekin sitten uuden kämpän esittely.
Mitäs luulette? Alkaako yhteiselo sujua? Mitä Naomi sanoo uudesta tönöstä? Alkaako taloon putkahdella pienokaisia?
Ei muuta kuin kommenttia tulemaan, niin hyvää kuin pahaakin.
Kommentit